Tyrni-, mustaherukka-, puolukka- ja mustikkamarjamehujauhe yhdistettynä kotimaiseen ksylitoliin.
Suomalaisilla marjoilla maustettu ksylitoli sopii erinomaisesti esimerkiksi viilin tai puuron makeuttajaksi. Ksylitolijauhetta voidaan käyttää myös leivonnassa, mutta huomaathan että hiiva ei voi käyttää ksylitolileivonnaisissa taikinan kohottajana.
Ksylitoli raaka-aineena
Ksylitolin ominaisuudet
Ksylitolin turvallisuus
Ksylitolin (xylitol, xilitol, koivusokeri) molekyylipaino on 152,15 g/mol ja empiirinen kaava C5H12O5. Ksylitolin sulamispiste on 92 – 96 celsiusastetta. Vesiliuoksessa (50 %) ksylitolin happamuus (pH) on noin 5,0 – 7,0. Liuoksen happamuus riippuu paljon ksylitolin valmistusmenetelmästä. Yleensä puupohjaisen ksylitolin happamuus on lähempänä pH 7, ja muista raaka-aineista valmistettujen hivenen matalampi. Ksylitoli on luonnosta peräisin oleva makeutusaine. Ksylitolia valmistetaan kasvien hemiselluloosasta kuten lehtipuusta, maissi- ja riisioljesta, ruokokasveista ja siementen kuorikkeista. Ksylitolia on myös tehty kauran kuoresta 1960-luvun lopussa (Jaffe ym., 1969). Nämä hemiselluloosan lähteet sisältävät noin 25 – 35 % ksylaania, joka voidaan muuntaa hydrolyysiprosessilla ksyloosiksi. Ksyloosi toimii lähtöaineena ksylitolin valmistamiseen. Prosessissa ksyloosi hydrataan ksylitoliksi ja prosessin lopuksi saadaan ksylitolikiteitä (Bond, 2009). Muita sokerialkoholeja puhtaan ksylitolin joukossa voi olla alle 2,0 % ja puhtaan ksylitolin pitoisuus on yli 98 % raaka-aineessa (JP XV; USP32-NF27). Yleiset epäpuhtaudenksylitolin joukossa ovat sokerialkoholit kuten mannitoli, sorbitoli ja galaktitoli. Elintarvikkeissa lisäaineena olevan ksylitolin E-koodi on E967. Ksylitolipastilleissa pääraaka-aine ilmoitetaan makeutusaine ksylitoliksi ja sen %-massa valmisteessa (esim. makeutusaine ksylitoli 94 %, kertoo että 100 grammassa tuotetta on käytetty 94 grammaa ksylitolia).
Puhdas ksylitolijauhe on kiteistä, rakeista, valkoista jauhetta ja sen partikkelikoko on noin 0,4 - 0,6 mm (Bond, 2009). Ksylitoli ei tuoksu ja ksylitolin suutuntuma on hyvin makea ja liuetessaan suussa se tekee hieman viilentävän tunnetta suunlimakalvoille. Ksylitolin todellinen tiheys on noin 1,52 g/cm3 ja kaatotiheys noin 0,8 – 0,85 g/cm3. Suorapuristukseen tarkoitetun rakeistetun ksylitolijauheen kaatotiheys on noin 0,5 – 0,7 g/cm3.
Ksylitoli on hieman hygroskooppinen ominaisuuksiltaan ja tasapainokosteus suhteellisessa kosteudessa 52 %-RH (RH on suhteellinen kosteus) on 0,1 %-massa. Ilmankosteuden noustessa noin 80 – 90 %-RH ksylitolille tapahtuu delikvesenssi-ilmiö eli jauhe kostuu ja liukenee.
Puhdas ksylitoli voidaan katsoa olevan täysin stabiili vähintään kolme vuotta, jos kylitoli säilytetään alle 65 %-RH ilmankosteudessa ja 25 celsiusasteessa. Suorapuristusksylitolit voivat paakkuuntua ja sen vuoksi suorapuristusksylitolit olisi hyvä prosessoida valmistuotteiksi 9 – 12 kuukauden sisällä valmistuksesta. Paakkuuntuminen johtuu ksylitolirakeiden lievästä hygroskooppisuudesta. Ksylitoliliuosten on raportoitu olevan hyvin stabiileja säilytysolosuhteissa ja jopa lämmittämiselle. Ksylitoli voidaan katsoa olevan mikrobiologisesti hyvin säilyvä, koska se ei fermentoidu ja mikrobiologista pilaantumista ksylitolille ei käytännössä tapahdu (Mäkinen ym., 1981). Lääkevalmisteissa ja elintarvikevalmiisteissa ksylitoli luokitellaan myrkyttömäksi, ei allergisoivaksi ja kehoa ärsyttämättömäksi aineeksi. WHO ei ole asettanut ksylitolille päivittäistä saantisuositusta, koska ksylitoli katsotaan elimistölle turvalliseksi aineeksi. Suurin osa ihmisistä voi nauttia jopa 20 – 30 grammaa ksylitolia kerta-annoksena tai 0,5 – 1,0 grammaa per elopainokilo päivän aikana ilman ongelmia (Bond, 2009). Ksylitoliannoksesta noin 50 – 75 % päätyy imeytymättömänä suolistoon, jossa suolistofloora metaboloi ksylitolin ja voi tehdä osalle käyttäjistä vatsavaivoja, kuten ripulia.
Kirjoittanut: Pekka Hoppu, Narskuttelu Oy